Anteeksi osan lyhyys, sekä sen yksitoikkoisuus... väliin voi käydä näin. :)
Kiitos taas lukijoille, kommentteja tuli mukavasti. ^^
Tuntui kuin tuo mies olisi voinut ohjata mielialallaan säätäkin, kun hänen sisällään myrskysi, sama tapahtui myös ulkona.
Heti kun Richard oli töissä, tartuin puhelimeen.
Hei Charlie! Pääsisitkö mun luo tänään, se äijä on töissä, saatais olla kahestaan..?
"Kyllähän se käy, tulen piakkoin."
Silloin tapasin hänet taas, minut valtaa aina aivan hysteerinen tunne, kun näen hänet, jotain aivan ihanaa..
Siitä alkoikin hurja flirttailu, en yksinkertaisesti voinut itselleni mitään.. Varmasti Charliekin pitää minusta, ainakin toivottavasti..
Nyt se varmistui! Ensi suudelmamme! Pystyin jo kuvittelemaan ympärillämme sydänröyppiön!
Oi voi, kello lähestyi kahdeksaa, Charlie, sinun on lähdettävä!
Aivan kuin suoraan Tuhkimosta.
Jes! Nappiajoitus!
"Iltaa, kuinkas ilta on yksin mennyt?"
Oikein mainiosti, tein läksyt ja luin kirjoja. Opin valmistamaan myös uuden aterian, kokkaan vaikka sinulle huomenna. Hymyilin oikein lempeästi, tuolle miehelle valehtelu ei ollut helppoa, mutta kyllä se sujui kunhan mietti vastauksia hieman valmiiksi.
Oli lauantai, tein itselleni hieman hiukopalaa, kun Richard oli vielä kotona.. mutta tulihan sekin aika kun Rickhard lähti. Hän oli saanut ylennyksen, minulla ja Charliella olisi enää 3-4 tuntia olla yhdessä, aika vähän sanon minä!
Olimme jo seurustelleet jonkin aikaa, muutamia kuukausihan siinä oli jo vierähtänyt..
Aina kun Richardilla oli töitä, seurasi tämä sama rutiini. Minä soitin aina varmuuden vuoksi.
Tervehdyksestäkään ei romantiikkaa puuttunut, minusta tuntuu, että tämä suhde kestää!
Sitten siirryimme sisälle, olimme Richardin sängyssä! Hihii.. tuhmaa.
Taas tuli nappiajoitus, vaihdoin äkkiä alkkarit hameeseen ja toppiin, ennen kuin Richard saapui. Innostuimme hieman..
Pari viikkoa vierähti;
Mitäs minä näin..? Taisin syödä hieman liikaa, tai sitten tämä vahva kahvin aromi teki tämän..
Mutta tajusin vasta seuraavan kerran kun alkoi ällöttää, mistä oli kyse.
Olin raskaana! Olen vasta kohta 15 vuotias!
Mutta silloin kuului yläkerrasta Richardin huuto:
"Tulehan tänne, minulla on asiaa."
"Minulla on sinulle eräs puku, jota sinun täytyisi käyttää tänä iltana.."
Häh? Eihän keltanen oo ees mun väri..!!
"Se on iloisuden väri, näytät kauniilta asussa, tyylitajuni on yhä tallessa."
Vai että iloisuuden väri?! Ja että on tyylitajus talles? Ja pöh! Tää on iloisuudesta kaukana!
Mut miks ihmees mun pitää pitää tällästä, mullahan oli jo hienot vaatteet ennestään??!
"Kuules, meille tulee vieraita, ja et voi näyttäytyä heille minihameessa, vai miksi sitä sanotaan!"
Mut ku keitä ne on?
"Työtuttavia, vanhoja ystäviä."
Ja munko pitäis muka niiden takia pitää tätä mekkoo?! Ja pyh, jos multa kysytään. Raskaudesta en aio kyllä kertoa, en mistään hinnasta! Saa äijä kyllä maksaa kunnon hinnan, jos mun pitää vaikka tarjoilla joillekki vainhoille äijille, jos multa kysytää!
Kommentit