Viimeinen osa, toivottavasti pidätte!
Juuh, taas tälläne tasapaksu aamu. Mekko päälle ja kokkaamaa munakasta Richardille.
Siinä mä pilkoin. Laitoin munakkaan hellalle. Silloin kuului Julietin rääkäisy. Juoksin yläkertaan katsomaan lastani. Sanoin vain Richardille palaavani takaisin nopeasti.
Sitten hella syttyi tuleen! Kamalaa! Se ei pitänyt runsaasta ruokaöljystä, eikä siitä, kun munakas kärysi hellalla ylipitkän aja!
Richard syöksyi sammuttamaan tulta. Tämä ei ollut ostanut palohälytintäkään, sillä se oli nii nuuka. Mitä järkee olla nuuka tälläsissä asiois, ja ku on rahaa?
Sitten kun kuulin Richardin huudon, juoksin soittamaa hätänumeroon.
Paloauto saapui. Sen peräs tuli kans ambulanssi. Ja tais yks poliisikin tulla, tälläsis tilanteis kai tulee aina poliisi..? En kyl saanu mitää syytteitä. Tapaturma.
Katoin tuhoutunutta keittiön palstaa. Ei hyvä.
Sairaalasta tuli soitto. Richardilla oli liian suuria palovammoja. Se ei kestäny kuulemma niitä ja kuoli.
Ei sen näin pitänyt kuitenkaan mennä... en tiiä kestänkö tätä enää!
Soitin Charlielle sen jälkeen.
Kutsuin sen kylään ja katottiin keittiötä. Charlie oli aivan ihmeissään tapahtumista.
Sit mä aloin selostaa et ku kaikki alko munakkaasta eikä Richard oo enää täällä... selostin kans oikee änkytyksen kera.
"No sittenhän puolet ongelmista on jo poissa." Charlie lohdutti mua. Mutta mun harteilla oli vielä suuri taakka.
Jaksoin silti siivota tämän sotkun. Charlie kävi mun luona joka päivä. Kattomassa mua ja sen tyttöä.
Mut mä en siltikää saanu unta, kieriskelin koko yön mun sängyssä.
Isä? Mi..mi...mitä tapahtuu?
Äiti?
"Rakas Julia, sinun on mentävä."
Mut..mut miks? Mä haluun pysyy täällä.
"Voimme silti saattaa sinut kotiisi."
Onks aiva pakko?
"Et voi jäädä tänne."
Mut mut... mun koti on tääll, ei missää muaalla!
sit äiti ja isä käski mut autoon. Äiti ja isä kuulosti niin tyhjiltä. Isän äänestä en tiennyt, en muista oikein hyvin.. olin niin pieni.
Mä en ymmärrä tätä. Sit näin etupenkillä Richardin.
Ja siihen kohtaa mä heräsin. Tollasia painajaisia mä näin joka yö, jopa päiväunilla jotka otin Julietin kanssa. Näin melki pahempiakin painajaisia ku ton. mut.. Mä en nyt tänä aikana haluis nähä Richardia mun unis kummittelemassa... enkä äitiä ja isääkään.
Mä en kestä tätä! Täältä on päästävä veke!
Mut Charlie päätti muuttaa meille. Juliet oli kasvanut huimasti. Isänsä näköinen tyttö. Mut.. mun painajaisunia tuli silti tosi usei...
VUOSIA MYÖHEMMIN
Mut nyt kaikki on hyvi, me ollaan täysikäsiä ja vastuuntuntoisia. Me muutettiin pois Richardin kämpästä meren rannalle. Täällä en enää nähny painajaisia. Julietkin viihtyy täällä, ja hänellä tuntuu olevan paljon kavereita koulus. Ja tässä vaiheessa voin vihjaista, että taloon on tulossa ainakin vielä yksi pienokainen, pikkusisarus Julietille.
Sä olit oikees Charlie, meistä tuli todella onnellisia.
" Tietenkin, miksei olis tullu? "
Noo.. ei muistella, onneks me ollaa ny yhes, ja meillä on ihana lapsi.
" Muista, kohta kaksi upeaa lasta."
♥ *Muisk* ♥
Kommentit