Äänestysaika on nyt ohitse, kiitos kaikille äänestäneille. Nyt odotellaan enää vain tuloksia. :) 20.9.08 Lauantaina saamme tietää tulokset! Pidetään peukkuja pystyssä! :)
lauantai, 13. syyskuu 2008
Julian tarina VaSu Gaalassa!
lauantai, 9. elokuu 2008
VasuGaala!
Äänestys on alkanut! Äänestykseen!
Se kohta, mistä mennään äänestämään on siinä tarinoiden alapuolella. :) Me ei nähdä tuloksia, mutta ne luultavasti menevät sinne, jos kirjoitat jotain viestiin, ja valitset aiheen. (mahd. julian tarina) :D
Toivon että kaikki uudet lukijat lukisivat kaikki osat, jos mielenkiintoa riittää, sillä osat eivät ole kovin pitkiä. Toivon että kaikki, jotka pitivät tarinasta, kommentoisivat ja äänestäisivät tarinaa vasugaalassa.
Kiitän täällä Julian Tarinan lukijoita, Lc Jokelan lukijoita ja uuden tulokkaan Lc Marmeladen lukijoita! Kun näitä tässä luettelee, en tiedä... on upeaa että kirjoittamillani tarinoilla on niin paljon lukijoita! Toivon että Julian Tarinan kohdalla se näkyy Vasu Gaalassa!
Julian Tarina ei enää jatku, sillä olen vahingossa poistanut laakson, jossa Julia asui. :( Mutta tuskin se olisi muutenkaan jatkunut, vaikka muutama kiva idea tulikin! :)
Voi vitsi, mua jännittää tuo gaala. :):)
Se kohta, mistä mennään äänestämään on siinä tarinoiden alapuolella. :) Me ei nähdä tuloksia, mutta ne luultavasti menevät sinne, jos kirjoitat jotain viestiin, ja valitset aiheen. (mahd. julian tarina) :D
Toivon että kaikki uudet lukijat lukisivat kaikki osat, jos mielenkiintoa riittää, sillä osat eivät ole kovin pitkiä. Toivon että kaikki, jotka pitivät tarinasta, kommentoisivat ja äänestäisivät tarinaa vasugaalassa.
Kiitän täällä Julian Tarinan lukijoita, Lc Jokelan lukijoita ja uuden tulokkaan Lc Marmeladen lukijoita! Kun näitä tässä luettelee, en tiedä... on upeaa että kirjoittamillani tarinoilla on niin paljon lukijoita! Toivon että Julian Tarinan kohdalla se näkyy Vasu Gaalassa!
Julian Tarina ei enää jatku, sillä olen vahingossa poistanut laakson, jossa Julia asui. :( Mutta tuskin se olisi muutenkaan jatkunut, vaikka muutama kiva idea tulikin! :)
Voi vitsi, mua jännittää tuo gaala. :):)
sunnuntai, 13. huhtikuu 2008
LoppuSanat
Toivottavasti piditte tarinasta.
Tämä oli ensimmäinen tarinani netissä. Yhtenä iltana pilkahti mieleeni ajatus nuoresta tytöstä, joka melkein myydään vanhalle pervolle äijänkäppänälle, joka haluaa tietty jälkikasvua. Ja pum! Siitä syntyi Julian Tarina.
Mutta väliin osissa oli viivästelyä, sillä tämä ei ole ainoa kirjoitus, jota kirjoitin samaan aikaan netissä. Kirjoitan lc:tä. Siksi en ole ehkä tarinoissa niin hyvä, kyllä mä tykkään niinku aineita kirjottaa, mutta jännittävän juonen keksiminen on vaikeaa. Toivottavasti onnistuin siinä mielestänne.
Laitoin nämä loppusanat tähän myös sen takia, jos joku ei ole lukenut kaikkia osia vielä, ettei hän vain vahingossa lukisi päätösosaa saman tien, siinä menisi lukijaltakin ehkä ilo?
Kiitos kaikista kommenteistanne! Ne ovat piristäneet todellakin! Jos olisi tullut joka osaan 1-2 kommenttia, olisin varmaan lopettanut. Joten SUURI kiitos lukijoille!
Mutta jos keksitte jotain hyvää juonta Julian Tarinaan, voisin EHKÄ jatkaa sitä lc:ni jälkeen, postatkaa siis sähköpostiosoitteeseen, jos jaksatte. Ja en ole varma kirjoittaisinko vielä tarinaa, sen näkisi sitten. mutta sähkärini taisi olla: kaakelille(at)suomi24.fi
Korjatkaa (at) vain @ merkillä.
P.S. Kurkatkaa ihmeessä lc:täni, se on täällä.
Toivoo: Kaakeli Ü , (Tai Teija)
♥
sunnuntai, 13. huhtikuu 2008
Osa 8. Onnellinen loppu?
Viimeinen osa, toivottavasti pidätte!
Juuh, taas tälläne tasapaksu aamu. Mekko päälle ja kokkaamaa munakasta Richardille.
Siinä mä pilkoin. Laitoin munakkaan hellalle. Silloin kuului Julietin rääkäisy. Juoksin yläkertaan katsomaan lastani. Sanoin vain Richardille palaavani takaisin nopeasti.
Sitten hella syttyi tuleen! Kamalaa! Se ei pitänyt runsaasta ruokaöljystä, eikä siitä, kun munakas kärysi hellalla ylipitkän aja!
Richard syöksyi sammuttamaan tulta. Tämä ei ollut ostanut palohälytintäkään, sillä se oli nii nuuka. Mitä järkee olla nuuka tälläsissä asiois, ja ku on rahaa?
Sitten kun kuulin Richardin huudon, juoksin soittamaa hätänumeroon.
Paloauto saapui. Sen peräs tuli kans ambulanssi. Ja tais yks poliisikin tulla, tälläsis tilanteis kai tulee aina poliisi..? En kyl saanu mitää syytteitä. Tapaturma.
Katoin tuhoutunutta keittiön palstaa. Ei hyvä.
Sairaalasta tuli soitto. Richardilla oli liian suuria palovammoja. Se ei kestäny kuulemma niitä ja kuoli.
Ei sen näin pitänyt kuitenkaan mennä... en tiiä kestänkö tätä enää!
Soitin Charlielle sen jälkeen.
Kutsuin sen kylään ja katottiin keittiötä. Charlie oli aivan ihmeissään tapahtumista.
Sit mä aloin selostaa et ku kaikki alko munakkaasta eikä Richard oo enää täällä... selostin kans oikee änkytyksen kera.
"No sittenhän puolet ongelmista on jo poissa." Charlie lohdutti mua. Mutta mun harteilla oli vielä suuri taakka.
Jaksoin silti siivota tämän sotkun. Charlie kävi mun luona joka päivä. Kattomassa mua ja sen tyttöä.
Mut mä en siltikää saanu unta, kieriskelin koko yön mun sängyssä.
Isä? Mi..mi...mitä tapahtuu?
Äiti?
"Rakas Julia, sinun on mentävä."
Mut..mut miks? Mä haluun pysyy täällä.
"Voimme silti saattaa sinut kotiisi."
Onks aiva pakko?
"Et voi jäädä tänne."
Mut mut... mun koti on tääll, ei missää muaalla!
sit äiti ja isä käski mut autoon. Äiti ja isä kuulosti niin tyhjiltä. Isän äänestä en tiennyt, en muista oikein hyvin.. olin niin pieni.
Mä en ymmärrä tätä. Sit näin etupenkillä Richardin.
Ja siihen kohtaa mä heräsin. Tollasia painajaisia mä näin joka yö, jopa päiväunilla jotka otin Julietin kanssa. Näin melki pahempiakin painajaisia ku ton. mut.. Mä en nyt tänä aikana haluis nähä Richardia mun unis kummittelemassa... enkä äitiä ja isääkään.
Mä en kestä tätä! Täältä on päästävä veke!
Mut Charlie päätti muuttaa meille. Juliet oli kasvanut huimasti. Isänsä näköinen tyttö. Mut.. mun painajaisunia tuli silti tosi usei...
VUOSIA MYÖHEMMIN
Mut nyt kaikki on hyvi, me ollaan täysikäsiä ja vastuuntuntoisia. Me muutettiin pois Richardin kämpästä meren rannalle. Täällä en enää nähny painajaisia. Julietkin viihtyy täällä, ja hänellä tuntuu olevan paljon kavereita koulus. Ja tässä vaiheessa voin vihjaista, että taloon on tulossa ainakin vielä yksi pienokainen, pikkusisarus Julietille.
Sä olit oikees Charlie, meistä tuli todella onnellisia.
" Tietenkin, miksei olis tullu? "
Noo.. ei muistella, onneks me ollaa ny yhes, ja meillä on ihana lapsi.
" Muista, kohta kaksi upeaa lasta."
♥ *Muisk* ♥
lauantai, 5. huhtikuu 2008
Osa 7. Pienoinen Juliet
Noniin, tervetuloa uuden osan pariin, joka on ehkä toiseksi viimeinen... en tiiä :D
Päätin tehdä tämän osan uudestaan, toivottavasti photobucket tekstiä ei näy :)
Päätin tehdä tämän osan uudestaan, toivottavasti photobucket tekstiä ei näy :)
Raskaus sujui yllättävän hitaasti. Ei päässyt kouluun, eikä ollu muutakaa tekemistä. Richard hoiti kaikki kotityöt, etten mä rasittais itteeni.
Ja hokasin peilaillessani että mun hiusväri on ollu ikuisuuden, juurikasvua aiva karseesti.
Ei siin mennykkää montaa pesua kun mun musta väri ilmestyi kokonaa esii.
Siinä samassa vähensin vähä meikkiä.
Soittaminen rauhoitti mua yhä. Ainaku kaikki meni suoraan sanottuna päin persettä, soittaminen rauhoitti mua.
Mä tapailin yhä Charlien kanssa, se piristi mua tosiaanki. Tuntuu siltä ku mä olisin vankilassa. Mutta onneks on aina joku joka käy kattomassa mua.
Vatsani pyöristyi kuukausi kuukaudelta yhä suuremmaksi. Synnytykseen ei olisi enää kauaa, sillä mun vatsa oli varmaa koripallon kokone. Ajatus synnytyksestä kyllä pelotti.
Charlie kävi taas yhtenä päivänä, mutta silloin tapahtui jotain ratkaisevaa. Mun synnytys käynnisty. Lapsivesi tuli ja me mentii paniikkiin. ( 1 kuva poistui vahingossa, se olis tullu tähän kohtaan) Charlie onneks tajus paniikiltaan soittaa hätänumeroon. My hero. ♥
Sit mut kiikutettiin ambulanssiin. Kukaan joka ei oo synnyttäny ei voi kuvitella millasta se on. En ollut oikein varma itsestäni, mutta silloin kun kuului vauvan rääkäisy, mun suu levisi hymyyn ja ilon kyyneleet vierähti poskelle. Ja sieltä kuului vain: "Saitte terveen tytön.", sillo helpotuksen olo valtasi mut.. Charlie oli muuten mun apuna synnytyksessä.
Aina väliin hoitaja kävi sanomassa että oli syötön aika. Mua pidettiin muutama päivä sairaalassa, ku olin niin nuori. Charlie oli ne päivät mun kanssa. Richard ei edes ilmestynyt paikalle, ja ihan hyvä nii, eipähän Charlien tarvinnu piilotella.
Tyttö oli kaunis. Ruskeat silmät kuin isällää, mustat hiukset kuin äidillään. Richard voisi luulla tyttöä omakseen silmänvärin perusteella.
"Meistä kolmesta tulee vielä todella onnellsia" Charlie sanoi. Hymyilin takaisin. Toivoin, että niin tulee olemaan.
Kun pääsin sairaalasta, Richard oli laittanut kaiken valmiiksi, ostanu kauniin sängyn lapselle ja mulle mekon, tuli niin äitimäinen olo, kuin olla ja voi, mutta ei ihmekään mä olin jo äiti! Vähän yli 15 vuotiaana äidiks..
Kiitos sängystä Richard.
"Eipä kestä, oletko ajatellut pojan nimeä?"
No oikeastaan... Lapsi on tyttö ja sovimme... eikun päätin että lapsen nimeksi tulee Juliet. Sanoin Richardille. Se näytti hämmästyneeltä ku kuuli jutun, olisi kai halunnut pojan. Tai jotain.
Richard oli huolestunu jostai, mut en yhtään tiiä mistä. Talvi oli jo melkee ohi... Mut se tuskin liittyy mitenkään Richardiin.
Taas mä kokkasin sille, ja nyt hoidin lastakin. Ei siinä mitään, enää ei tuntunut niin vankilalta ku oli oma lapsi sylissä. Mutta mitä mä teen seuraavaks?
