Kiitos kommentoijille ja lukijoille, osa tuleekin jo nyt, seuraavasta en ole varma :)
Osassa on muutama nakukuva, enkä muutenkaan halua että tätä kovin nuoret lukevat...
Hei, Richard..
Mä päätin suostuu siihen sun pyyntöös, voin synnyttää sulle lapsen.
"Sepäs hienoa!" Richard myhäili. Hupsista, radio jäi päälle käyn sammuttamassa sen. naurahdin epätoivoisesti.
Sammutin radion ja katsoin maahan, laitoin silmäni kiinni ja mietin mielessäni, että kohta tämä olisi ohi ja että eläisin onnellisena Charlien kanssa kaukana Richardista.
Kun tulin takaisin, se äijänkäppänä oli jo alusvaatteissa, ihme ettei nakuna.
Se veti mut kainaloonsa, epäilyttihän se aluks, mut ajattelin vaan et pitää olla... juonessa mukana.
Sit se suuteli mua, teki niin mieli pistää vastaan ettei ikinä!
Ei siinä kauaakaa menny ku se veti multa alkkarit pois... Yäkkh! Se piti sit omat alkkarinsa päällä, en halunnut vetää niitä alas... Veti se ne jossain vaiheessa.. mutta tuskin haluatte tietää yksityiskohtia...
Aamulla kun heräsin, olin vieläkin alasti, Richard ei ollut enää sängyssään. Vedin vaatteet päälleni ja olin helpottunut että se oli ohi.
Astelin alakertaan ja näin Richardin istuvan ja juovan aamukahvia.
Moi, mä meen kouluun. "Et mene, tänään sinun ei tarvitse, jää minun kanssani tänne." Richard sanoi.
"Olen miettinyt lapsen nimeä, se voisi olla minun nimeni, Richard." Richard hymyili. Aika itserakas tyyppi.
Entä jos lapsi on tyttö? Sanoin ihmeissäni.
"Enpä usko, kyllä se poika on. Käykö se nimi sinulle?"
Noo ihan sama,sun lapsihan se on. Sanoin. Mietin vain mielessäni että se olisi Charlien lapsi. Olin kyllä suunnitellut nimeksi Juliettia, tai Juliania. Ehkä sekin on vähän itserakasta..
Oli kerrassaan rasittavaa kun nyt Richard luuli meidän olevan niin läheisiä ettei ikinä. Se kyseli koko ajan kuulumisia, ja varmisteli että olenko varmasti raskaana ja silleen. huoh. Olinhan mä äitiysvaatteetki hankkinu.. Kuvitella että läheisestä kaupungista löytyi just mulle sopivia vaatteita, jotka kävi äitiysvaatteista! Sellaset farkut piti vaa ostaa toisesta paikasta.
Mut lähes joka päivä koitti päivän kohokohta, Richardin töihinmeno!
Silloin puhelinlangat lauloi. Kutsuin Charlien kylään.
Ihanaa nähä sut! Tuu sisälle. Charlie ei edes kerennyt sanomaan mitään. Ja ihme että sai edes happea mun rutistukselta.
Olen pahoillani siitä minkä jouduin tehdä... änkytin Charlielle.
"Ei se mitään, sinun täytyi tehdä se." Charlie sanoi. Luojalle kiitos, että Charlie ymmärtää mua!
Richard tulee, nähdään taas joskus. Suutelin ja halasin Charlieta.
Aika kului ja...
Raskaus alkoi näkyä. Olin tuntenut vatsan hieman pyöristyneen, mutta tämä oli jo suurempi muutos! Nyt Kaikki huomaavat raskauteni.
Kerroin Richardille, se vaan kiitteli ymmärryksestä ja sillein.
Eipä kestä, kai. vastasin. "Kiitos paljon!"
Ja siinä se lörpötteli mun mahalle että isi täällä, kukkuluuruu... huhhuijaa, mutta mitäköhän mä teen jatkossa? Suunnitelmat ei vie tätä pidemmälle..
Kommentit