Kiitos lukijoille, ja ennen kaikkea lukeville kommentoijille!
Pyydän anteeksi tämän osan lyhyyttä, mutta en halunnut edetä niin nopeasti. Tästä tarinasta tuskin tulee kymmentäkään osaa, ehkä juuri ja juuri kymmenen, en osaa sanoa.
Mun oli aivan pakko kysyä Richardilta mitä se meinaa...
Anteeks mut, mua kiinnostaisi nuo albumin tytöt... et miks ne oli tääl, miks mä oon tääl ja silleen...
"Mikä albumi? Mitkä tytöt?" Richard ärähti.
No mä en oo katos aivan tyhmä... ne miesten puheet ekana, ja sit ku ajattelin lukea kirjaa, löysin albumin ja kurkkasin sinne. Vastasin.
"Olet varmaankin käsittänyt väärin..." Richard sanoi epäilevällä äänellä kunnes keskeytin sen.
Hei, nyt kerrot aivan oikeesti! Ei mua tänne turhan takia oo tuotu, ja miks tuolla ulkona on 4 möykkyä, ja 4 on sama määrä kuin tyttöi..
"Sinähän olet viisas tyttö... ja utelias... Noh, en kai minä muutakaan voi, pakko selittää.. Minä olen arvokasta sukua, enkä tiennyt sitä nuorempana. Kiersin kaikki naiset kaukaa... Nyt kun kertasin sukupuutani, huomasin että olen todella arvokasta sukua. Haluan jatkaa sitä, eikä minun ikäiseni naiset enää voi saada lapsia, siksi olet täällä." Richard selitti koko tarinan. Vai niin.. Missäs ne tytöt ovat, ja heidän lapset? Kysyin Richardilta. "He...he... en voinut heille mitään... e-e..." Richard yritti selostaa mulle. Mutta sanoin vain Richardille et mun pitää miettiä hetki että hankkisinko sille lapsen. Vaikka ajattelin koko aja mielessäni, että odotan jo Charlielle pientä lasta.
Seuraavana päivänä:
Charlie! Sun täytyy tulla tänne. Mulla on asiaa. Richardkin on töis. "Ainahan mulla on sulle aikaa, tulen samantien." Charlie vastasi. Se ei todellakaan tiedä mistä on kyse!
Hei Charlie! "Niin mitä asiaa sinulla olikaan?" Charlie kysyi.
Juuh... Tule nyt ensiksi mun huoneeseen..
Ja niin me oltiin siellä. Selostin Charlielle olevani raskaana, hänelle. Ensin Charlie tuijotti minua vakavana, mutta sanoi vain : No... tämähän on vaikeaa... olemme täysi-ikäisiä vasta noin kolmen vuoden päästä.. Mutta kyllä me selviämme!"
Charlie, siinä ei ollut kaikki. Minä kuiskasin sen, suunnitelmani Richardia vastaan. Muakaan tuo idea ei miellyttänyt, pelotti kyl mitä Charlie siitä sanois.
"Et kai sä kuvittelekaan tekeväs tuota?" Charlie tiuskaisi. Nyökkäsin vain ja sanoin että olisi pakko. En ole varma, mutta aivan kuin Charlien silmät olisivat vetistelleet. No, olihan tässä kaikenlaista, ensiksi lapsi sitten tämä!
Katso noita! Mun on vaan pakko! Katsoin Cahrlieta itku kurkussa.
"Hyvä on, kiitos että kerroit." Charlie sanoi.
Charlie, mene, Richard tulee näillä minuuteilla töistään! Niiskaisin viimeisen kerran ja Charlie pyyhkäisi muutaman kyyneleen poskeltani.
Illemmalla Richard tuli töistä, söi tekemäni iltapalan ja meni nukkumaan.
(anteeksi, siitä en huomannut ottaa kuvaa, jos muistan lisään ne.)
Richard, älä huoli, se olen vain minä...
Pyydän anteeksi tämän osan lyhyyttä, mutta en halunnut edetä niin nopeasti. Tästä tarinasta tuskin tulee kymmentäkään osaa, ehkä juuri ja juuri kymmenen, en osaa sanoa.
Mun oli aivan pakko kysyä Richardilta mitä se meinaa...
Anteeks mut, mua kiinnostaisi nuo albumin tytöt... et miks ne oli tääl, miks mä oon tääl ja silleen...
"Mikä albumi? Mitkä tytöt?" Richard ärähti.
No mä en oo katos aivan tyhmä... ne miesten puheet ekana, ja sit ku ajattelin lukea kirjaa, löysin albumin ja kurkkasin sinne. Vastasin.
"Olet varmaankin käsittänyt väärin..." Richard sanoi epäilevällä äänellä kunnes keskeytin sen.
Hei, nyt kerrot aivan oikeesti! Ei mua tänne turhan takia oo tuotu, ja miks tuolla ulkona on 4 möykkyä, ja 4 on sama määrä kuin tyttöi..
"Sinähän olet viisas tyttö... ja utelias... Noh, en kai minä muutakaan voi, pakko selittää.. Minä olen arvokasta sukua, enkä tiennyt sitä nuorempana. Kiersin kaikki naiset kaukaa... Nyt kun kertasin sukupuutani, huomasin että olen todella arvokasta sukua. Haluan jatkaa sitä, eikä minun ikäiseni naiset enää voi saada lapsia, siksi olet täällä." Richard selitti koko tarinan. Vai niin.. Missäs ne tytöt ovat, ja heidän lapset? Kysyin Richardilta. "He...he... en voinut heille mitään... e-e..." Richard yritti selostaa mulle. Mutta sanoin vain Richardille et mun pitää miettiä hetki että hankkisinko sille lapsen. Vaikka ajattelin koko aja mielessäni, että odotan jo Charlielle pientä lasta.
Seuraavana päivänä:
Charlie! Sun täytyy tulla tänne. Mulla on asiaa. Richardkin on töis. "Ainahan mulla on sulle aikaa, tulen samantien." Charlie vastasi. Se ei todellakaan tiedä mistä on kyse!
Hei Charlie! "Niin mitä asiaa sinulla olikaan?" Charlie kysyi.
Juuh... Tule nyt ensiksi mun huoneeseen..
Ja niin me oltiin siellä. Selostin Charlielle olevani raskaana, hänelle. Ensin Charlie tuijotti minua vakavana, mutta sanoi vain : No... tämähän on vaikeaa... olemme täysi-ikäisiä vasta noin kolmen vuoden päästä.. Mutta kyllä me selviämme!"
Charlie, siinä ei ollut kaikki. Minä kuiskasin sen, suunnitelmani Richardia vastaan. Muakaan tuo idea ei miellyttänyt, pelotti kyl mitä Charlie siitä sanois.
"Et kai sä kuvittelekaan tekeväs tuota?" Charlie tiuskaisi. Nyökkäsin vain ja sanoin että olisi pakko. En ole varma, mutta aivan kuin Charlien silmät olisivat vetistelleet. No, olihan tässä kaikenlaista, ensiksi lapsi sitten tämä!
Katso noita! Mun on vaan pakko! Katsoin Cahrlieta itku kurkussa.
"Hyvä on, kiitos että kerroit." Charlie sanoi.
Charlie, mene, Richard tulee näillä minuuteilla töistään! Niiskaisin viimeisen kerran ja Charlie pyyhkäisi muutaman kyyneleen poskeltani.
Illemmalla Richard tuli töistä, söi tekemäni iltapalan ja meni nukkumaan.
(anteeksi, siitä en huomannut ottaa kuvaa, jos muistan lisään ne.)
Richard, älä huoli, se olen vain minä...
Kommentit